Lapsi alkaa toisella ikävuodella usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia. Yhteisten pelisääntöjen ja ryhmässä toimimisen oppiminen alkavat tässä iässä ja niitä pitää opetella vähitellen. Itsekeskeisyys kuuluu tähän ikävaiheeseen, ja lapsen on vielä vaikea ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita. Lapset eivät vielä leiki varsinaisesti yhdessä, vaan vieretysten omia leikkejään. Aikuista tarvitaan vielä lasten leikkien äärelle takaamaan leikkijöiden turvallisuus. Lapsi ei useimmiten ole tahallaan tottelematon, vaan yrittää vasta oppia ymmärtämään monenlaisia sääntöjä ja ohjeita. Tosin lähempänä kahta ikävuotta lapsi testaa omien tekojensa vaikutusta vanhempiinsa ja hakee rajoja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei.
2-3-vuotiaat lapset ilahtuvat ja nauttivat toistensa seurasta. Lapsi voi kuitenkin myös ujostella, ja hänen voi olla vaikea irrottautua leikkeihin muiden kanssa. Alle 3-vuotiaat lapset eivät pysty yleensä vielä vastavuoroisiin yhteisleikkeihin vaan leikkivät rinnakkain. Lapsella voi jo olla ystäviä, joiden tapaaminen tuntuu erityisen mukavalta. Aikuisen on kuitenkin hyvä olla lähettyvillä, kun 2-vuotiaat leikkivät yhdessä. Leikit voivat sujua sopuisastikin, mutta lyöminen, pureminen, tukasta vetäminen ja lelun nappaaminen toisen kädestä on yhä tavallista. 2-vuotiaan on usein vaikea jakaa lelujaan.
2-3-vuotiaana lapsi myö harjoittelee oman tahtonsa ilmaisua. Lapsi voi kokeilla rajojaan välillä rajustikin ja tällöin puhutaan uhmaiästä. Uhman näyttäminen on osoitus siitä, että lapsi uskaltaa näyttää tahtonsa.
2-3 -vuotiaana lapsi voi jo osoittaa myötätuntoa muita kohtaan. Hänen on kuitenkin vielä vaikea ottaa huomioon ja ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lähestyessään 3-vuotispäiväänsä lapsi pystyy jo jonkin verran paremmin tunnistamaan, tiedostamaan ja ottamaan huomioon toisten tunteita. 3-vuotias saattaa esim. lohduttaa, jos jollakulla on paha mieli. Hän voi myös joskus jakaa tavaroitaan tai ehdottaa lelujen vaihtamista, vaikka onkin yhä varsin omistushaluinen.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen on tärkeä kokea itsensä rakastetuksi ja ympäristönsä turvalliseksi. Tämänikäiset lapset tarvitsevat paljon huomiota, syliä ja rajojen asettamista. Uhmakohtauksessa lasta ei saa jättää yksin, mutta lasten vaatimuksiin ei saa myöntyä, jos ne on alunperin kielletty. Rajat luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Jos lasten välille tulee kahnauksia, kasvattajan kannattaa olla rauhallinen ja määrätietoinen ja muistaa, ettei lapsi ole paha tai tuhma.
Jos lapsi puree toisia tai repii leluja toisten käsistä, hnen estetään johdonmukaisesti. Lapsi otetaan syliin, katsotaan silmiin ja kerrotaan, että satuttaa ei saa, koska toiselle tulee paha mieli. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita.
Ystävyyssuhteet alkavat olla tässä iässä jo melko kestäviä. Lasten sosiaaliset taidot ovat hioutuneet aiempaa taitavammiksi. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa. Välillä sanoja saatetaan kuitenkin käyttää kipakastikin. Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita.
Kavereiden mielipiteet vaikuttavat entistä enemmän siihen, mikä on hienoa ja hyväksyttävää. Erityisesti hieman vanhemmat lapset ovat usein 5-vuotiaille esikuvia.
Kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle protesteista huolimatta ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Lapsen protestointiin näisä tilanteissa auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen leluun.
3-5v:
Leikki-ikä on vilkasta aikaa myös sosiaalisessa kehityksessä. Ajattelun kehittyessä lapsi alkaa ymmärtää paremmin ympäristöään ja osaa kielen avulla kertoa yhä paremmin ajatuksiaan siitä. Lapsi alkaa saada ystäviä ja ymmärtää, mikä on ystävä. Ryhmässä toimimisen taidot kehittyvät ja lapsi oppii vähitellen jakamaan, odottamaan omaa vuoroaan ja ottamaan toisen ajatukset ja tunteet huomioon. Yhdessä tovereiden kanssa opitaan sääntöjen noudattamista. Lapsen leikit monipuolistuvat pikkuhiljaa ja mielikuvitus tuo niihin uutta väriä. Lapsi nauttii kuvittelu- ja roolileikeistä, joissa hän jäljittelee aikuisia ja kokeilee, miltä tuntuu olla jonkun toisen roolissa.
4-vuotiaan on vielä vaikea hallita tunteitaan, ja lapsi voi joskus olla leikeissään aggressiivinen, huutaa ja töniä. Riitatilanteissa tarvitaan vielä aikuisen apua. Tämän ikäiset alkavat kuitenkin yhä enemmän käyttää kieltä ajautuessaan riitaan kaverin kanssa, käsiksi käyminen ei ole yhtä tavallista kuin pienempänä. Lapsen neuvottelutaidot myös kehittyvät tässä iässä.
4-5-vuotiaana lapsi alkaa arvioida kykyjään ja taitojaan vertaamalla itseään kavereihin. Lapsen itsetunnolle on merkitystä sillä, miten hän pärjää muiden samanikäisten joukossa. Lapsi alkaa ensimmäisiä kertoja kokea huonommuuden tunteita, jos hän tuntee olevansa erilainen kuin toiset, esim. hitaampi tai kömpelömpi.
Moraaliset käsitykset kehittyvät 4-5-vuotiaana voimakkaasti. Lapsi pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa. Lapsia alkaa ymmärtää, mikä on oikeudenmukaista ja saattaa suuttua, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Arvioidessaan jonkin teon pahuutta lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella, esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.
Kehityksen tukeminen:
Tunteista puhuminen ja niihin huomion kiinnittäminen auttavat lasta tekemään havaintoja tunteista. Rajat auttavat empatian opettelussa, samoin keskustelut siitä, miltä asiat toisen näkökulmasta tuntuvat. Tärkeää on tarjoat lapsille mahdollisuuksia ja aikaa leikkiä erilaisia yhteisleikkejä. Lapsi tarvitsee myös kasvattajalta rohkaisua, itsetunnon vahvistamista ja kykyjen ja taitojen esiin nostamista: jokainen on hyvä jossakin ja uusia asioita voi opetella. Kasvattaja voi toimia ujon lapsen apuminänä, jotta lapsen on helpomi päästä leikkiin mukaan. Myös erilaisia leikkikerhoja voi järjestää. Esim ujolle lapselle on hyvä järjestää tilanteita, joissa hän toimii toisten lasten kanssa ja voittaa ujoutensa. Rohkeaa ja määrätietoista lasta voi korostetusti ohjata ottamaan toisetkin lapset huomioon.
Moraalikäsityksen tukemiseksi lapselle on tärkeää antaa pautetta hänen toiminnastaan. Palautteen tulisi olla tarkkaa ja konkreettista sekä oikealla tasolla lapsen moraalikehityksen tasoon nähden. Lapsen tulisi ensin itse arvioida käyttäytymistään, jotta hän oppisi arvioimaan omaa toimingtaansa. Palaute ei koskaan saa olla pelkästään negatiivista eikä sitä saa kohdistaa lapsen persoonaan vaan se tulee kohdistaa hänen käyttäytymiseensä. Eli lapsi ei ole paha vaan hänen käytöksensä on väärin.
Tunteiden sanoittaminen on myös tärkeää. Kun lapsi kiukuttelee ja esimerkiksi kutsuu toista tyhmäksi, on tärkeää nimetä tunne eli sanoa vaikka, että "Huomaan, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?" Kun lapsi on rauhoittunut, jutellaan hänen kanssaan siitä, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat toisen mielen.
5-6v:
5 vuoden iässä lasta alkaa usein kiehtoa leikit ja pelit, joissa on selkeät säännöt. Peleissä häviäminen on edelleen vaikeaa. Kaverit ovat usein 5-vuotiaalle tärkeitä, hänellä voi olla jo joitain erityisen hyviä ystäviä. Etenkin tytöillä saattaa olla paras ystävä. Sekä tytöillä että pojilla voi olla ensimmäisiä ihastumisia vastakkaiseen sukupuoleen.
Lapset ovat jo taitavia erilaisissa yhteisleikeissä. He jäljittelevät roolileikeissään tärkeitä aikuisia: vanhempiaan, lääkäriä, palomiestä, kauppiasta tai päiväkodin opettajaa. Erilaiset roolit alkavat täydentää toisiaan: leikissä on äiti, vauva ja sisko eikä kolmea äitiä. Pienikin rekvisiitta luo mielikuvituksen avulla upeita rooleja ja maailmoja: huivi on prinsessan huntu tai merenneidon pyrstö ja tuoli-jono bussi tai lentokone.
6-vuotias on jo varsin omatoiminen ja toimii ryhmässä hyvin. Häntä on kuitenkin vielä muistutettava säännöistä ja hänen itsenäistymispyrkimyksiään on tuettava. Kouluikään mennessä lapsen itsekeskeinen ajattelu vähenee ja lapsi pyrkii noudattamaan yhteisön sääntöjä saadakseen hyväksyntää. Lapsi alkaa myös ymmärtää, että yhteiskunta toimii tiettyjen lakien ja sääntöjen mukaan ja että kaikkien tulee noudattaa niitä.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen pettymyksen sietokykyä voidaan harjoittaa esimerkiksi pelaamalla erilaisia lautapelejä. Niin lapsi oppii, ettei aina tarvitse voittaa. Todellisen elämän tilanteisiin voidaan etsiä ratkaisua näyttelemällä ne uudelleen ja keksimällä niihin erilaisia ratkaisuja, minkä jälkeen voidaan keskustella niistä yhdessä. Lasten annetaan myös entistä enemmän selvittää ristiriitatilanteita keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti