Temperamentti on ihmiselle ominainen, yksilöllinen käyttäytymis- ja reagoimistyyli elämässä eteen tuleviin asioihin. Temperamentti erottaa ihmisen muista ihmisistä ja koska sillä on biologinen perusta, se on melko pysyvä osa ihmisen persoonallisuutta. Ihmisen käyttäytyminen muuttuu kuitenkin hänen elämänsä aikana. Temperamenttia voidaan kuvata esimerkiksi yhdeksän temperamenttipiirteen avulla. Jokaisessa piirteessä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten mikään piirre ei ole itsessään hyvä tai huono.
Aktiivisuus:
Aktiivisuus tarkoittaa sitä voimaa tai nopeutta, jolla yksilö liikkuu ja tekee asioita. Joku voi esimerkiksi pompata aamulla ylös sängystä valmiina päivän toimiin, kun taas toisella ylösnouseminen ja aioiden aloittaminen vie kauemmin aikaa.
Herkkyys:
Herkyys kertoo siitä, kuinka herkkä ihminen on sisäisille ja ulkoisille häiriötekijöille. Herkkyyteen kuuluu myös se, kuinka herkästi ihminen pystyy aistimaan toisten tunnetilat.
Lähestyminen ja vetäytyminen:
Kertoo siitä, onko ihminen helposti lähestyvä vaiko enemmänkin vetäytyvä. Helposti lähestyvä ihminen nauttii uusista kokemuksista ja uusien ihmisten tapaamisesta, kun taas vetäytyvä yksilö on mielummin yksin tai tuttujen ihmisten seurassa.
Keskittymiskyky:
Jotkut voivat keskittyö esimerkiksi lukemiseen niin, etteivät kuule mitään, mitä ympärillä tapahtuu. Helposti häiriintyvät ihmiset taas eivät pysty keskittymään, jos moni asia kilpailee hänen huomiostaan.
Sopeutuvuus:
Helposti sopeutuvaa ihmistä eivät häiritse muutokset vaikkapa päivän rutiineissa ja hän sopeutuu uusiin tilanteisiin vaivatta. Heikosti sopeutuva taa vastustaa kaikkea uutta eikä pidä rutiinien muuttamisesta.
MIeliala:
Jokaisella ihmisellä on perusluonteelleen ominainen mieliala. JOtkut hymyilevät lähes aina ja jotkut taas ovat pessimistisiä ja hymyttömiä.
Intensiivisyys:
Tarkoittaa sitä, kuinka eri ihmiset näyttävät tunteensa. Toiset ovat hyvin dramaattisia ja ilmaisevat tunteensa voimakkaasti ja toiset eivät ilmaise tunteitaan juuri lainkaan.
Rytmisyys:
Joillekin rytmi on erittäin tärkeää; he menevät esimerkiksi nukkumaan ja ruokailevat aina samaan aikaan päivästä. Toisille taas vapaampi rytmi sopii paremmin ja he toimivat ennakoimattomammin, mutta myös toisaalta joutavammin.
Sinnikkyys:
Sinnikäs ihminen vie aloittamansa asian loppuun asti. Vaikka kyseessä on hyvä ominaisuus, voi se tarkoittaa myös liialllista jäykkyyttä ja kykenemättömyyttä luovuttaa silloin, kun se olisi tarpeellista. Toinen ääripää on lyhytjännitteisyys, jolloin ihminen vaihtaa tehtävästä toiseen nopeasti. Hän voi siis luovuttaa liian helposti, mutta on toisaalta joustava.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
LAPSEN SOSIAALINEN KEHITYS
1-3v:
Lapsi alkaa toisella ikävuodella usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia. Yhteisten pelisääntöjen ja ryhmässä toimimisen oppiminen alkavat tässä iässä ja niitä pitää opetella vähitellen. Itsekeskeisyys kuuluu tähän ikävaiheeseen, ja lapsen on vielä vaikea ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita. Lapset eivät vielä leiki varsinaisesti yhdessä, vaan vieretysten omia leikkejään. Aikuista tarvitaan vielä lasten leikkien äärelle takaamaan leikkijöiden turvallisuus. Lapsi ei useimmiten ole tahallaan tottelematon, vaan yrittää vasta oppia ymmärtämään monenlaisia sääntöjä ja ohjeita. Tosin lähempänä kahta ikävuotta lapsi testaa omien tekojensa vaikutusta vanhempiinsa ja hakee rajoja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei.
2-3-vuotiaat lapset ilahtuvat ja nauttivat toistensa seurasta. Lapsi voi kuitenkin myös ujostella, ja hänen voi olla vaikea irrottautua leikkeihin muiden kanssa. Alle 3-vuotiaat lapset eivät pysty yleensä vielä vastavuoroisiin yhteisleikkeihin vaan leikkivät rinnakkain. Lapsella voi jo olla ystäviä, joiden tapaaminen tuntuu erityisen mukavalta. Aikuisen on kuitenkin hyvä olla lähettyvillä, kun 2-vuotiaat leikkivät yhdessä. Leikit voivat sujua sopuisastikin, mutta lyöminen, pureminen, tukasta vetäminen ja lelun nappaaminen toisen kädestä on yhä tavallista. 2-vuotiaan on usein vaikea jakaa lelujaan.
2-3-vuotiaana lapsi myö harjoittelee oman tahtonsa ilmaisua. Lapsi voi kokeilla rajojaan välillä rajustikin ja tällöin puhutaan uhmaiästä. Uhman näyttäminen on osoitus siitä, että lapsi uskaltaa näyttää tahtonsa.
2-3 -vuotiaana lapsi voi jo osoittaa myötätuntoa muita kohtaan. Hänen on kuitenkin vielä vaikea ottaa huomioon ja ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lähestyessään 3-vuotispäiväänsä lapsi pystyy jo jonkin verran paremmin tunnistamaan, tiedostamaan ja ottamaan huomioon toisten tunteita. 3-vuotias saattaa esim. lohduttaa, jos jollakulla on paha mieli. Hän voi myös joskus jakaa tavaroitaan tai ehdottaa lelujen vaihtamista, vaikka onkin yhä varsin omistushaluinen.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen on tärkeä kokea itsensä rakastetuksi ja ympäristönsä turvalliseksi. Tämänikäiset lapset tarvitsevat paljon huomiota, syliä ja rajojen asettamista. Uhmakohtauksessa lasta ei saa jättää yksin, mutta lasten vaatimuksiin ei saa myöntyä, jos ne on alunperin kielletty. Rajat luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Jos lasten välille tulee kahnauksia, kasvattajan kannattaa olla rauhallinen ja määrätietoinen ja muistaa, ettei lapsi ole paha tai tuhma.
Jos lapsi puree toisia tai repii leluja toisten käsistä, hnen estetään johdonmukaisesti. Lapsi otetaan syliin, katsotaan silmiin ja kerrotaan, että satuttaa ei saa, koska toiselle tulee paha mieli. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita.
Ystävyyssuhteet alkavat olla tässä iässä jo melko kestäviä. Lasten sosiaaliset taidot ovat hioutuneet aiempaa taitavammiksi. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa. Välillä sanoja saatetaan kuitenkin käyttää kipakastikin. Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita.
Kavereiden mielipiteet vaikuttavat entistä enemmän siihen, mikä on hienoa ja hyväksyttävää. Erityisesti hieman vanhemmat lapset ovat usein 5-vuotiaille esikuvia.
Kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle protesteista huolimatta ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Lapsen protestointiin näisä tilanteissa auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen leluun.
3-5v:
Leikki-ikä on vilkasta aikaa myös sosiaalisessa kehityksessä. Ajattelun kehittyessä lapsi alkaa ymmärtää paremmin ympäristöään ja osaa kielen avulla kertoa yhä paremmin ajatuksiaan siitä. Lapsi alkaa saada ystäviä ja ymmärtää, mikä on ystävä. Ryhmässä toimimisen taidot kehittyvät ja lapsi oppii vähitellen jakamaan, odottamaan omaa vuoroaan ja ottamaan toisen ajatukset ja tunteet huomioon. Yhdessä tovereiden kanssa opitaan sääntöjen noudattamista. Lapsen leikit monipuolistuvat pikkuhiljaa ja mielikuvitus tuo niihin uutta väriä. Lapsi nauttii kuvittelu- ja roolileikeistä, joissa hän jäljittelee aikuisia ja kokeilee, miltä tuntuu olla jonkun toisen roolissa.
4-vuotiaan on vielä vaikea hallita tunteitaan, ja lapsi voi joskus olla leikeissään aggressiivinen, huutaa ja töniä. Riitatilanteissa tarvitaan vielä aikuisen apua. Tämän ikäiset alkavat kuitenkin yhä enemmän käyttää kieltä ajautuessaan riitaan kaverin kanssa, käsiksi käyminen ei ole yhtä tavallista kuin pienempänä. Lapsen neuvottelutaidot myös kehittyvät tässä iässä.
4-5-vuotiaana lapsi alkaa arvioida kykyjään ja taitojaan vertaamalla itseään kavereihin. Lapsen itsetunnolle on merkitystä sillä, miten hän pärjää muiden samanikäisten joukossa. Lapsi alkaa ensimmäisiä kertoja kokea huonommuuden tunteita, jos hän tuntee olevansa erilainen kuin toiset, esim. hitaampi tai kömpelömpi.
Moraaliset käsitykset kehittyvät 4-5-vuotiaana voimakkaasti. Lapsi pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa. Lapsia alkaa ymmärtää, mikä on oikeudenmukaista ja saattaa suuttua, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Arvioidessaan jonkin teon pahuutta lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella, esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.
Kehityksen tukeminen:
Tunteista puhuminen ja niihin huomion kiinnittäminen auttavat lasta tekemään havaintoja tunteista. Rajat auttavat empatian opettelussa, samoin keskustelut siitä, miltä asiat toisen näkökulmasta tuntuvat. Tärkeää on tarjoat lapsille mahdollisuuksia ja aikaa leikkiä erilaisia yhteisleikkejä. Lapsi tarvitsee myös kasvattajalta rohkaisua, itsetunnon vahvistamista ja kykyjen ja taitojen esiin nostamista: jokainen on hyvä jossakin ja uusia asioita voi opetella. Kasvattaja voi toimia ujon lapsen apuminänä, jotta lapsen on helpomi päästä leikkiin mukaan. Myös erilaisia leikkikerhoja voi järjestää. Esim ujolle lapselle on hyvä järjestää tilanteita, joissa hän toimii toisten lasten kanssa ja voittaa ujoutensa. Rohkeaa ja määrätietoista lasta voi korostetusti ohjata ottamaan toisetkin lapset huomioon.
Moraalikäsityksen tukemiseksi lapselle on tärkeää antaa pautetta hänen toiminnastaan. Palautteen tulisi olla tarkkaa ja konkreettista sekä oikealla tasolla lapsen moraalikehityksen tasoon nähden. Lapsen tulisi ensin itse arvioida käyttäytymistään, jotta hän oppisi arvioimaan omaa toimingtaansa. Palaute ei koskaan saa olla pelkästään negatiivista eikä sitä saa kohdistaa lapsen persoonaan vaan se tulee kohdistaa hänen käyttäytymiseensä. Eli lapsi ei ole paha vaan hänen käytöksensä on väärin.
Tunteiden sanoittaminen on myös tärkeää. Kun lapsi kiukuttelee ja esimerkiksi kutsuu toista tyhmäksi, on tärkeää nimetä tunne eli sanoa vaikka, että "Huomaan, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?" Kun lapsi on rauhoittunut, jutellaan hänen kanssaan siitä, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat toisen mielen.
5-6v:
Kehityksen tukeminen:
Lapsen pettymyksen sietokykyä voidaan harjoittaa esimerkiksi pelaamalla erilaisia lautapelejä. Niin lapsi oppii, ettei aina tarvitse voittaa. Todellisen elämän tilanteisiin voidaan etsiä ratkaisua näyttelemällä ne uudelleen ja keksimällä niihin erilaisia ratkaisuja, minkä jälkeen voidaan keskustella niistä yhdessä. Lasten annetaan myös entistä enemmän selvittää ristiriitatilanteita keskenään.
Lapsi alkaa toisella ikävuodella usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia. Yhteisten pelisääntöjen ja ryhmässä toimimisen oppiminen alkavat tässä iässä ja niitä pitää opetella vähitellen. Itsekeskeisyys kuuluu tähän ikävaiheeseen, ja lapsen on vielä vaikea ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita. Lapset eivät vielä leiki varsinaisesti yhdessä, vaan vieretysten omia leikkejään. Aikuista tarvitaan vielä lasten leikkien äärelle takaamaan leikkijöiden turvallisuus. Lapsi ei useimmiten ole tahallaan tottelematon, vaan yrittää vasta oppia ymmärtämään monenlaisia sääntöjä ja ohjeita. Tosin lähempänä kahta ikävuotta lapsi testaa omien tekojensa vaikutusta vanhempiinsa ja hakee rajoja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei.
2-3-vuotiaat lapset ilahtuvat ja nauttivat toistensa seurasta. Lapsi voi kuitenkin myös ujostella, ja hänen voi olla vaikea irrottautua leikkeihin muiden kanssa. Alle 3-vuotiaat lapset eivät pysty yleensä vielä vastavuoroisiin yhteisleikkeihin vaan leikkivät rinnakkain. Lapsella voi jo olla ystäviä, joiden tapaaminen tuntuu erityisen mukavalta. Aikuisen on kuitenkin hyvä olla lähettyvillä, kun 2-vuotiaat leikkivät yhdessä. Leikit voivat sujua sopuisastikin, mutta lyöminen, pureminen, tukasta vetäminen ja lelun nappaaminen toisen kädestä on yhä tavallista. 2-vuotiaan on usein vaikea jakaa lelujaan.
2-3-vuotiaana lapsi myö harjoittelee oman tahtonsa ilmaisua. Lapsi voi kokeilla rajojaan välillä rajustikin ja tällöin puhutaan uhmaiästä. Uhman näyttäminen on osoitus siitä, että lapsi uskaltaa näyttää tahtonsa.
2-3 -vuotiaana lapsi voi jo osoittaa myötätuntoa muita kohtaan. Hänen on kuitenkin vielä vaikea ottaa huomioon ja ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lähestyessään 3-vuotispäiväänsä lapsi pystyy jo jonkin verran paremmin tunnistamaan, tiedostamaan ja ottamaan huomioon toisten tunteita. 3-vuotias saattaa esim. lohduttaa, jos jollakulla on paha mieli. Hän voi myös joskus jakaa tavaroitaan tai ehdottaa lelujen vaihtamista, vaikka onkin yhä varsin omistushaluinen.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen on tärkeä kokea itsensä rakastetuksi ja ympäristönsä turvalliseksi. Tämänikäiset lapset tarvitsevat paljon huomiota, syliä ja rajojen asettamista. Uhmakohtauksessa lasta ei saa jättää yksin, mutta lasten vaatimuksiin ei saa myöntyä, jos ne on alunperin kielletty. Rajat luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Jos lasten välille tulee kahnauksia, kasvattajan kannattaa olla rauhallinen ja määrätietoinen ja muistaa, ettei lapsi ole paha tai tuhma.
Jos lapsi puree toisia tai repii leluja toisten käsistä, hnen estetään johdonmukaisesti. Lapsi otetaan syliin, katsotaan silmiin ja kerrotaan, että satuttaa ei saa, koska toiselle tulee paha mieli. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita.
Ystävyyssuhteet alkavat olla tässä iässä jo melko kestäviä. Lasten sosiaaliset taidot ovat hioutuneet aiempaa taitavammiksi. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa. Välillä sanoja saatetaan kuitenkin käyttää kipakastikin. Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita.
Kavereiden mielipiteet vaikuttavat entistä enemmän siihen, mikä on hienoa ja hyväksyttävää. Erityisesti hieman vanhemmat lapset ovat usein 5-vuotiaille esikuvia.
Kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle protesteista huolimatta ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Lapsen protestointiin näisä tilanteissa auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen leluun.
3-5v:
Leikki-ikä on vilkasta aikaa myös sosiaalisessa kehityksessä. Ajattelun kehittyessä lapsi alkaa ymmärtää paremmin ympäristöään ja osaa kielen avulla kertoa yhä paremmin ajatuksiaan siitä. Lapsi alkaa saada ystäviä ja ymmärtää, mikä on ystävä. Ryhmässä toimimisen taidot kehittyvät ja lapsi oppii vähitellen jakamaan, odottamaan omaa vuoroaan ja ottamaan toisen ajatukset ja tunteet huomioon. Yhdessä tovereiden kanssa opitaan sääntöjen noudattamista. Lapsen leikit monipuolistuvat pikkuhiljaa ja mielikuvitus tuo niihin uutta väriä. Lapsi nauttii kuvittelu- ja roolileikeistä, joissa hän jäljittelee aikuisia ja kokeilee, miltä tuntuu olla jonkun toisen roolissa.
4-vuotiaan on vielä vaikea hallita tunteitaan, ja lapsi voi joskus olla leikeissään aggressiivinen, huutaa ja töniä. Riitatilanteissa tarvitaan vielä aikuisen apua. Tämän ikäiset alkavat kuitenkin yhä enemmän käyttää kieltä ajautuessaan riitaan kaverin kanssa, käsiksi käyminen ei ole yhtä tavallista kuin pienempänä. Lapsen neuvottelutaidot myös kehittyvät tässä iässä.
4-5-vuotiaana lapsi alkaa arvioida kykyjään ja taitojaan vertaamalla itseään kavereihin. Lapsen itsetunnolle on merkitystä sillä, miten hän pärjää muiden samanikäisten joukossa. Lapsi alkaa ensimmäisiä kertoja kokea huonommuuden tunteita, jos hän tuntee olevansa erilainen kuin toiset, esim. hitaampi tai kömpelömpi.
Moraaliset käsitykset kehittyvät 4-5-vuotiaana voimakkaasti. Lapsi pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa. Lapsia alkaa ymmärtää, mikä on oikeudenmukaista ja saattaa suuttua, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Arvioidessaan jonkin teon pahuutta lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella, esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.
Kehityksen tukeminen:
Tunteista puhuminen ja niihin huomion kiinnittäminen auttavat lasta tekemään havaintoja tunteista. Rajat auttavat empatian opettelussa, samoin keskustelut siitä, miltä asiat toisen näkökulmasta tuntuvat. Tärkeää on tarjoat lapsille mahdollisuuksia ja aikaa leikkiä erilaisia yhteisleikkejä. Lapsi tarvitsee myös kasvattajalta rohkaisua, itsetunnon vahvistamista ja kykyjen ja taitojen esiin nostamista: jokainen on hyvä jossakin ja uusia asioita voi opetella. Kasvattaja voi toimia ujon lapsen apuminänä, jotta lapsen on helpomi päästä leikkiin mukaan. Myös erilaisia leikkikerhoja voi järjestää. Esim ujolle lapselle on hyvä järjestää tilanteita, joissa hän toimii toisten lasten kanssa ja voittaa ujoutensa. Rohkeaa ja määrätietoista lasta voi korostetusti ohjata ottamaan toisetkin lapset huomioon.
Moraalikäsityksen tukemiseksi lapselle on tärkeää antaa pautetta hänen toiminnastaan. Palautteen tulisi olla tarkkaa ja konkreettista sekä oikealla tasolla lapsen moraalikehityksen tasoon nähden. Lapsen tulisi ensin itse arvioida käyttäytymistään, jotta hän oppisi arvioimaan omaa toimingtaansa. Palaute ei koskaan saa olla pelkästään negatiivista eikä sitä saa kohdistaa lapsen persoonaan vaan se tulee kohdistaa hänen käyttäytymiseensä. Eli lapsi ei ole paha vaan hänen käytöksensä on väärin.
Tunteiden sanoittaminen on myös tärkeää. Kun lapsi kiukuttelee ja esimerkiksi kutsuu toista tyhmäksi, on tärkeää nimetä tunne eli sanoa vaikka, että "Huomaan, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?" Kun lapsi on rauhoittunut, jutellaan hänen kanssaan siitä, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat toisen mielen.
5-6v:
5 vuoden iässä lasta alkaa usein kiehtoa leikit ja pelit, joissa on selkeät säännöt. Peleissä häviäminen on edelleen vaikeaa. Kaverit ovat usein 5-vuotiaalle tärkeitä, hänellä voi olla jo joitain erityisen hyviä ystäviä. Etenkin tytöillä saattaa olla paras ystävä. Sekä tytöillä että pojilla voi olla ensimmäisiä ihastumisia vastakkaiseen sukupuoleen.
Lapset ovat jo taitavia erilaisissa yhteisleikeissä. He jäljittelevät roolileikeissään tärkeitä aikuisia: vanhempiaan, lääkäriä, palomiestä, kauppiasta tai päiväkodin opettajaa. Erilaiset roolit alkavat täydentää toisiaan: leikissä on äiti, vauva ja sisko eikä kolmea äitiä. Pienikin rekvisiitta luo mielikuvituksen avulla upeita rooleja ja maailmoja: huivi on prinsessan huntu tai merenneidon pyrstö ja tuoli-jono bussi tai lentokone.
6-vuotias on jo varsin omatoiminen ja toimii ryhmässä hyvin. Häntä on kuitenkin vielä muistutettava säännöistä ja hänen itsenäistymispyrkimyksiään on tuettava. Kouluikään mennessä lapsen itsekeskeinen ajattelu vähenee ja lapsi pyrkii noudattamaan yhteisön sääntöjä saadakseen hyväksyntää. Lapsi alkaa myös ymmärtää, että yhteiskunta toimii tiettyjen lakien ja sääntöjen mukaan ja että kaikkien tulee noudattaa niitä.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen pettymyksen sietokykyä voidaan harjoittaa esimerkiksi pelaamalla erilaisia lautapelejä. Niin lapsi oppii, ettei aina tarvitse voittaa. Todellisen elämän tilanteisiin voidaan etsiä ratkaisua näyttelemällä ne uudelleen ja keksimällä niihin erilaisia ratkaisuja, minkä jälkeen voidaan keskustella niistä yhdessä. Lasten annetaan myös entistä enemmän selvittää ristiriitatilanteita keskenään.
LAPSEN KIELENKEHITYS
1-3-vuotias:
Lapsen ensimmäiset merkitykselliset sanat tulevat yleensä ensimmäisen ikävuoden lopulla. Noin vuoden ikäisenä lapsi alkaa ymmärtää lyhyitä kehotuksia. Sanavarasto alkaa kehittyä nopeasti noin puolentoisa vuoden iässä. 1-2-vuotiaana lapset nimeävät erityisesti heille tärkeitä kohteita, kuten vaatteita ja leluja. Lapsi osaa puolitoistavuotiaana noin 10-50 sanaa ja ymmärtää selkeästi enemmän puhetta kuin osaa vielä tuottaa. 1,5-2-vuotiaana lapsi alkaa yhdistellä sanoja, lauseet ovat kahden sanan pituisia ja puhe on sähkösanomatyylistä; "anna auto", "ei syö" jne.
2-vuoden iässä lapsi alkaa pikku hiljaa käyttää myös tavutusmuotoja ja hän tuntee noin 250 sanaa. Lapsi alkaa myös käyttää verbejä, jotka liittyvät hänen jokapäiväiseen toimintaansa, kuten "syödä" ja "itkeä". Myöhemmin myös muiden sanaluokkien sanat alkavat yleistyä. Lapsi puhuu vielä kaiken preesensissä, koska on ajattelussaan sidoksissa nykyhetkeen.
Noin 2,5-vuotiaana lapsi oppii 10 uutta sanaa päivässä. Sanat ovat pääosin substantiiveja ja verbejä, mutta osa on myös adjektiiveja, pronomineja ja partikkeleita. Lapsi osaa myös entistä enemmän taivutusmuotoja. Puheen kehittyessä lapsi alkaa tyydyttää oppimisen haluaan kyselemällä asioita. 2-vuotias käyttää lähinnä mikä-kysymyksiä. Lapsi saattaa toistella sanojen alkutavuja ja sanoa sanoja väärin.
Kehityksen tukeminen:
On tärkeää vastata lapsen kysymyksiin ja keskustella erilaisista asioista. Yhdessä lukeminen, kuvien katselu ja nimeäminen, loruttelu ja runoilu ovat tärkeitä välineitä kielen kehityksen tukemisessa. Jos lapsi sanoo sanan väärin, ei sitä kannata korjata, vaan ennemmin jatkaa keskustelua ja sanoa lapsen tarkoittama sana oikein, esimerkiksi "Niin, se on koira. Koira istuu." Hyvä keino tuka lapsen kehtystä on myös omien tekemisiensä sanoittaminen, esimnerkiksi "nyt laitetaan sukka jalkaan* jne. On hyvä käyttää selkeää kieltä ja tarpeeksi yksinkertaisia lauseita.
3-5 -vuotias:
3-vuotiaan puhe on jo ymmärettävää, yksittäiset äänteet voivat kuitenkin vielä puuttua tai korvautua jollakin muulla. Puhe voi olla myös takeltelevaa ja toistavaa. Lapsen lauseet monipuolistuvat ja hän osaa jo sanojen taivutuksia ja käsky-, kielto, ja kysymyslauseita. Hän osaa kertoa esineiden paikasta ja sijainnista ja vertailla esimerkiksi erikokoisia esineitä. 4-5-vuotiaana lapsen puhe alkaa pikkuhiljaa muistuttaa aikuisen puhetta ja on kieliopillisesti melko oikeaa. Mukana puheessa ovat jo kaikki sanaluokat, aikamuodot ja taivutusmuodot. Lapsen tarinankerronta tarkentuu. Myös kaikki konsonantit ilmaantuvat yleensä tähän ikään mennessä. 4-vuotias saattaa joskus sovittaa puhetyyliään kuulijan mukaan, esim. puhua pikkulapselle helpompaa kieltä. Lapsi voi myös kehitellä omia kekseliäitä sanoja. Mielikuvitus antaa mahdollisuuden yhdistellä asioita luovasti.
Kehityksen tukeminen:
Tämän ikäisen kanssa kanssa voi leikkiä erilaisia sana- ja loruleikkejä. Satujen lukeminen, laulujen opetteleminen ja riimittely tukevat kielen kehitystä. On tärkeää kuunnella lasten tarinointia, sillä pitkiä tarinoita kertoessaan lapsi harjoittaa kielellisiä taitojaan ja ajatteluaan Lapset kyselevät tässä iässä paljon ja on tärkeää vastata heidän kysymyksiinsä. Kannattaa myös itse käyttää kieltä mahdollisimman monipuolisesti. Myös luetusta keskusteleminen on tärkeää. Ikäkauden lopulla lapsille kannattaa alkaa esittää erilaisia arvoituksia. Roolileikkien leikkiminen myös kehittää kielellisiä taitoja. Myös sadutusta voidaan käyttää kielen kehittämisen välineenä.
5-6 -vuotias:
5-vuotiaan sanavarasto on jo noin 14 000 sanaa. Sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista ja lapsi alkaa ymmärtää, että sanat muodostuvat erillisistä äänteistä. Tässä iässä lapsi myös oppii yhdistämään, poistamaan, lisäämään ja laskemaan äänteitä. Lapsi oppii myös keskittymään kuuntelemiseen, kysyy kuulemastaan, pystyy vastaamaan kysymyksiin ja oppii puhumaan vuorotellen. Lapsi osaa myös toimia ohjeiden mukaan.
Kehtyksen tukeminen:
Lasten kanssa voi miettiä esimerkiksi mitkä sanat tarkoittavat samaa ja mitkä ovat toistensa vastakohtia. Tämänikäisten kanssa voi pelata vaikka sananselityspelejä, kertoa vitsejä ja arvoituksia. Kirjaimiin voi tutustua tuttujen nimien lukemisen kautta. Tässä iässä opitaan usein jo kirjoittamaan oma nimi. Yhdessä lukiessa voi miettiä mistä äänteistä ja tavuista sanat muodostuvat. Roolileikit ja näytelmät ovat omiaan tukemaan kielenkehitystä.
5. LAPSEN FYYSINEN JA MOTORINEN KEHITYS
Lapsen fyysinen kasvu on solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kudokset kasvavat eri nopeudella lapsuuden eri ikäkausina. Kasvulle luontaisia ovat imeväisiän nopea kasvu, leikki- ja kouluiän hitäaampi ja tasainen kasvu sekä murrosiän kasvupyrähdys.
Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Motorinen kehitys määräytyy pitkälti keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksen perusteella. Kuitenkin myös kasvuympäristö ja lapsen oma innostus motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat taitojen kehittymiseen. Motoriset taidot jaetaan karkeisiin ja hienomotorisiin taitoihin. Karkeamotoriikka tarkoittaa suurten lihasryhmien hallintaa ja liikkumiseen tarvittavien lihastoimintojen koordinointia. Esimerkiksi käveleminen ja juokseminen ovat karkeamotorisia taitoja. Hienomotoriikka taas tarkoittaa pienten lihasten hallintaa. Lapsen kädentaidot kuvaavat hyvin hänen hienomotorista kehitystään.
Lapsuusikä voidaan jakaa ikäkausiksi kasvun ja kehityksen mukaan, mutta eri ihmiset kehittyvät hieman eri tahtia, joten ikäkausien väliset rajat ovat lähinnä sopimusluonteisia eivätkä niin tarkkoja.
1 - 3 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
Lapsi oppii kävelemään noin 1-vuotiaana. 1,5 -vuotias osaa usein jo kävellä varmasti, osa jopa takaperin. Taitojen karttuessa lapsi alkaa kiipeillä ja juosta. 2-vuotias osaa juoksemisen lisäksi jo kävellä portaissa tasa-askelin ja potkaista ja heittää palloa.
Hienomotoriikka:
Lapsi osaa 1-vuotiaana juoda kupista. Noin 1,5 -vuotias lapsi syö lusikalla, rakentaa 2-3 palikan tornin tai laittaa paloja muotolaatikkoon ja osaa kääntää kirjan sivuja. 2-vuotias osaa jo piirtää pitämällä kynää kämmenotteessa, rakentaa 6-7 palikan tornin ja piirtää ympyrän. Kolmatta vuotta lähestyttäessä lapsi haluaa jo usein alkaa harjoitella saksien käyttöä ja osaa myös puojottaa isoja helmiä lankaan.
Kehityksen tukeminen:
Lapsi on innoissaan uusista taidoistaan ja on erittäin tärkeää kehua ja ihastella lapsen oppimia taitoja .Motorista kehitystä voi tällä ikäkaudella tukea esim. riisumis- ja vähitellen pukemisharjoittelulla. Tärkeää on antaa lapselle aikaa harjoitteluun ja olla kärsivällinen. Noin 2-vuotiaana lasten väliset synnynnäiset ketteryyserot tulevat selvästi esiin, toinen on taitavampi liikkuja ja toinen kömpelömpi tai varovainen. Arkaa lasta voi esimerkiksi joutua houkuttelemaan ja jopa patistamaan esimerkiksi liukumäkeen. Tämän ikäkauden liikunnallisia taitoja on hyvä harjoitella esimerkiksi leikkipuiston kiipeilytelineissä ja liukumäissä. Hyviä liikunnallisia harjoitteita ovat mm. pallon potkimis- ja heittämisharjoitukset, helpot jumpat ja musiikin mukana tanssiminen.
2-3 -vuotias lapsi yleensä nauttiia askarteluista, kuten muovaamisesta ja maalaamisesta ja hänen kehitystään voi tukea vaikka erilaisin väritys-ja askarteluharjoituksin. Ikäkauden lopulla voi aloittaa myös saksien käytön harjoittelun. Myös isojen helmien pujottelu lankaan on hyvää harjoitusta motoristen taitojen kehityksen tukemiseksi. Lapsen voi jo tässä vaiheessa ottaa myös avuksi vaikkapa siivoustehtäviin, esimerkiksi pöydän pyyhkimiseen ja kattamiseen.
3-5 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
3-vuotias osaa kävellä varpaillaan, kävellä portaat vuoroaskelin, ajaa kolmipyöräisellä polkupyörällä ja hyppiä tasajalkaa. 4-5 - vuotias osaa kävellä takaperin ja sivuttain, heittää palloa ja saa sen kiinni, osaa hyppiä yhdellä jalalla ja ottaa vauhtia keinussa.
Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Motorinen kehitys määräytyy pitkälti keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksen perusteella. Kuitenkin myös kasvuympäristö ja lapsen oma innostus motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat taitojen kehittymiseen. Motoriset taidot jaetaan karkeisiin ja hienomotorisiin taitoihin. Karkeamotoriikka tarkoittaa suurten lihasryhmien hallintaa ja liikkumiseen tarvittavien lihastoimintojen koordinointia. Esimerkiksi käveleminen ja juokseminen ovat karkeamotorisia taitoja. Hienomotoriikka taas tarkoittaa pienten lihasten hallintaa. Lapsen kädentaidot kuvaavat hyvin hänen hienomotorista kehitystään.
Lapsuusikä voidaan jakaa ikäkausiksi kasvun ja kehityksen mukaan, mutta eri ihmiset kehittyvät hieman eri tahtia, joten ikäkausien väliset rajat ovat lähinnä sopimusluonteisia eivätkä niin tarkkoja.
1 - 3 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
Lapsi oppii kävelemään noin 1-vuotiaana. 1,5 -vuotias osaa usein jo kävellä varmasti, osa jopa takaperin. Taitojen karttuessa lapsi alkaa kiipeillä ja juosta. 2-vuotias osaa juoksemisen lisäksi jo kävellä portaissa tasa-askelin ja potkaista ja heittää palloa.
Hienomotoriikka:
Lapsi osaa 1-vuotiaana juoda kupista. Noin 1,5 -vuotias lapsi syö lusikalla, rakentaa 2-3 palikan tornin tai laittaa paloja muotolaatikkoon ja osaa kääntää kirjan sivuja. 2-vuotias osaa jo piirtää pitämällä kynää kämmenotteessa, rakentaa 6-7 palikan tornin ja piirtää ympyrän. Kolmatta vuotta lähestyttäessä lapsi haluaa jo usein alkaa harjoitella saksien käyttöä ja osaa myös puojottaa isoja helmiä lankaan.
Kehityksen tukeminen:
Lapsi on innoissaan uusista taidoistaan ja on erittäin tärkeää kehua ja ihastella lapsen oppimia taitoja .Motorista kehitystä voi tällä ikäkaudella tukea esim. riisumis- ja vähitellen pukemisharjoittelulla. Tärkeää on antaa lapselle aikaa harjoitteluun ja olla kärsivällinen. Noin 2-vuotiaana lasten väliset synnynnäiset ketteryyserot tulevat selvästi esiin, toinen on taitavampi liikkuja ja toinen kömpelömpi tai varovainen. Arkaa lasta voi esimerkiksi joutua houkuttelemaan ja jopa patistamaan esimerkiksi liukumäkeen. Tämän ikäkauden liikunnallisia taitoja on hyvä harjoitella esimerkiksi leikkipuiston kiipeilytelineissä ja liukumäissä. Hyviä liikunnallisia harjoitteita ovat mm. pallon potkimis- ja heittämisharjoitukset, helpot jumpat ja musiikin mukana tanssiminen.
2-3 -vuotias lapsi yleensä nauttiia askarteluista, kuten muovaamisesta ja maalaamisesta ja hänen kehitystään voi tukea vaikka erilaisin väritys-ja askarteluharjoituksin. Ikäkauden lopulla voi aloittaa myös saksien käytön harjoittelun. Myös isojen helmien pujottelu lankaan on hyvää harjoitusta motoristen taitojen kehityksen tukemiseksi. Lapsen voi jo tässä vaiheessa ottaa myös avuksi vaikkapa siivoustehtäviin, esimerkiksi pöydän pyyhkimiseen ja kattamiseen.
3-5 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
3-vuotias osaa kävellä varpaillaan, kävellä portaat vuoroaskelin, ajaa kolmipyöräisellä polkupyörällä ja hyppiä tasajalkaa. 4-5 - vuotias osaa kävellä takaperin ja sivuttain, heittää palloa ja saa sen kiinni, osaa hyppiä yhdellä jalalla ja ottaa vauhtia keinussa.
Hienomotoriikka:
3-4 -vuotias osaa piirtää "pääjalkaisen" ihmisen. Hän osaa myös koota pieniä palapelejä ja pujottaa helmiä lankaan. 4-5 -vuotias piirtää jo ihmispiirroksen, jolla on pää, vartalo ja raajat. Hän osaa myös piirtää neliön ja käyttää saksia.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen kanssa voi leikkiä erilaisia pallotteluleikkejä; esim. pallon heitto koriin, renkaan läpi, korkealle, kauas, lähelle jne. Kehitystä tukevat myös leikit, joissa sovitusta merkistä tehdään jotakin, esim. juostaan, hypätään esteen yli, pyöritään jne. Leikkeihin voi myös yhdistää tarinoita ja lapselle voi vaikka sanoa, että hypi kuin pupu, tallusta kuin karhu tai liidä kuin lintu. Tasapainoilutehtävät kuten viivalla tai penkillä kävely, hernepussin kuljettaminen pään päällä jne. sekä erilaiset temppuradat ovat hyviä kehityksen tukemisen välineitä Tässä iässä myös tutustutaan hiihtoon ja luisteluun.
Hienomotorisia taitoja voi tukea vaikkapa erilaisilla askartelu- ja pujotteluharjoituksilla. Tärkeää on käyttää monipuolisia menetelmiä, että lapsen kiinnostus ja innostus säilyvät.
5-6 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
5-6 -vuotias oppii uimaan, hiihtämään, luistelemaan ja ajamaan kaksipyöräisellä polkupyörällä. Tässä iässä myös osataan kiipeillä puissa ja hypätä narua. 5-6 -vuotiaana lapsi on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet.
Hienomotoriikka:
Lapsi osaa tässä iässä mm. piirtää kolmion, jäljentää numeroita, kirjoittaa oman nimensä ja liimata. Sorminäppäryys sekä käden ja silmän yhteistyö ovat kehittyneet. Lapsi osaa pitää kynää oikeassa otteessa eikä vaihda kynä kädestä toiseen kuten pienempänä. Piirrokset alakvat olla entistä yksityiskohtaisempia.
Kehityksen tukeminen:
Erilaiset tanssi- ja jumppaharjoitukset kiinnostavat tässä iässä ja niitä kannattaakin käyttää kehityksen tukena. Hiihtoa ja luistelua kannattaa harjoitella talvikaudella mahdollisimman usein. Vaikeammat temppuradat ja liikunnalliset sääntöleikit, kuten vaikkapa polttopallo ovat hvyiä kehityksen tukemisen välineitä tässä iässä.
5-vuotias pitää käsillä tekemisestä joten aiempaa haastavammat askartelu-, leikkaamis - ja piirtämistehtävät tukevat hienomotoriikan kehitystä. Esimerkiksi korujen tekeminen on hyvää harjoittelua. Tämänikäisten kanssa voi myös askarrella vaikkapa omia pelejä tai tehdä nukketeatterinukkeja. Myös vaikkapa linnunpönttöjen rakentelu tai muut puutyöt kiinnostavat varmasti 5-6-vuotiaita.
Kehityksen tukeminen:
Lapsen kanssa voi leikkiä erilaisia pallotteluleikkejä; esim. pallon heitto koriin, renkaan läpi, korkealle, kauas, lähelle jne. Kehitystä tukevat myös leikit, joissa sovitusta merkistä tehdään jotakin, esim. juostaan, hypätään esteen yli, pyöritään jne. Leikkeihin voi myös yhdistää tarinoita ja lapselle voi vaikka sanoa, että hypi kuin pupu, tallusta kuin karhu tai liidä kuin lintu. Tasapainoilutehtävät kuten viivalla tai penkillä kävely, hernepussin kuljettaminen pään päällä jne. sekä erilaiset temppuradat ovat hyviä kehityksen tukemisen välineitä Tässä iässä myös tutustutaan hiihtoon ja luisteluun.
Hienomotorisia taitoja voi tukea vaikkapa erilaisilla askartelu- ja pujotteluharjoituksilla. Tärkeää on käyttää monipuolisia menetelmiä, että lapsen kiinnostus ja innostus säilyvät.
5-6 -vuotiaan kehitys:
Karkeamotoriikka:
5-6 -vuotias oppii uimaan, hiihtämään, luistelemaan ja ajamaan kaksipyöräisellä polkupyörällä. Tässä iässä myös osataan kiipeillä puissa ja hypätä narua. 5-6 -vuotiaana lapsi on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet.
Hienomotoriikka:
Lapsi osaa tässä iässä mm. piirtää kolmion, jäljentää numeroita, kirjoittaa oman nimensä ja liimata. Sorminäppäryys sekä käden ja silmän yhteistyö ovat kehittyneet. Lapsi osaa pitää kynää oikeassa otteessa eikä vaihda kynä kädestä toiseen kuten pienempänä. Piirrokset alakvat olla entistä yksityiskohtaisempia.
Kehityksen tukeminen:
Erilaiset tanssi- ja jumppaharjoitukset kiinnostavat tässä iässä ja niitä kannattaakin käyttää kehityksen tukena. Hiihtoa ja luistelua kannattaa harjoitella talvikaudella mahdollisimman usein. Vaikeammat temppuradat ja liikunnalliset sääntöleikit, kuten vaikkapa polttopallo ovat hvyiä kehityksen tukemisen välineitä tässä iässä.
5-vuotias pitää käsillä tekemisestä joten aiempaa haastavammat askartelu-, leikkaamis - ja piirtämistehtävät tukevat hienomotoriikan kehitystä. Esimerkiksi korujen tekeminen on hyvää harjoittelua. Tämänikäisten kanssa voi myös askarrella vaikkapa omia pelejä tai tehdä nukketeatterinukkeja. Myös vaikkapa linnunpönttöjen rakentelu tai muut puutyöt kiinnostavat varmasti 5-6-vuotiaita.
perjantai 1. huhtikuuta 2016
4. OHJAAMINEN HOITO- JA KASVATUSTYÖSSÄ
Ohjaaminen perustuu hyviin vuorovaikutustaitoihin. Aktiivinen kuuntelu on avain vuorovaikutukseen. Lapsi on tärkeää kohdata kiireettömästi. Hyvä ohjaaja on myös aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsen asioista. Ohjatun tuokion etukäteissuunnittelu on tärkeää, jotta itse toiminnassa voi keskittyä mm. hyvän ilmapiirin luomiseen ja lasten havainnointiin. Hyvä ohjaaja osaa myös motivoida ja kertoa ohjeet riittävän selkeästi.
Kasvattajan tulee hyödyntää vuorovaikutustaitojaan niin, että lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja tuntee olevansa turvassa. Jokaisen lapsen tulee saada myös henkilökohtaista ohjausta ja huomioimista. Havainnointi on erittäin tärkeä osa hyvää ohjaamista, sillä on tärkeää selvittää, miten lapsi oppii ja ajattelee. Ohjaajan täytyy tietää esimerkiksi onko lapsi luonteeltaan ujo ja arka vai erittäin aktiivinen ja vilkas.
Ryhmätoiminta on varhaiskasvatuksessa tärkeää, koska lapset tarvitsevat aikuisen huomion lisäksi vertaistensa hyväksyntää ja huomiota. Monet lapset tarvitsevat myös tukea vuorovaikutustaitojensa kehittämiseen. Pienryhmissä toimiminen tukee parhaiten lapsen kehitystä ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua. Se takaa lapsille paremman työrauhan ja vähemmän häiriötekijöitä, jolloin lapsen on helpompi keskittyä itse toimintaan. Pienryhmissä aikuisen on myös helpompi havainnoida lasta ja lasten yksilölliset tarpeet on helpompi ottaa huomioon. Pienryhmiin lapset voidaan valita heidän tarpeidensa ja persoonallisuuksiensa mukaan niin, että lapset saavat tarvitsemaansa vertaistukea ja niin, että ryhmässä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Arka lapsi esimerkiksi tarvitsee ryhmäänsä rohkeampia lapsia. Pukeutumistilanteessa taas esimerkiksi ei ole hyvä olla kahta vilkasta lasta samassa ryhmässä, jotteivat nämä villitse toisiaan.
Ryhmän toiminnalle on valittava rauhallinen ja toimintaan soveltuva paikka. Mikäli toiminnassa lasten tarvitsee esimerkiksi istua paikallaan lattialla, on hyvä varata jokaiselle oma paikka vaikkapa istuintyynyillä tai -alustoilla tai maalarinteipillä merkitsemällä. Toimintapaikka tulee olla selkeästi rajattu, varsinkin jos toiminta on liikkuvaista.
Lapsia ohjataan osallistumaan omalla vuorollaan. On eri tapoja huolehtia vuoron kulusta. Vuoro voi kulkea esimerkiksi niin, että pallo siirtyy järjestyksessä lapselta toiselle, ja vuoro on aina sillä lapsella, jolla pallo kulloinkin on. Vuoro voi perustua myös toisten lasten toiminnan seuraamiseen tai puheen kuunteluun. Vuoron kulkua ja dialogia voi harjoitella vaikkapa laiva on lastattu -pelillä.
Ohjatun toiminnan lähtökohtana tulisi olla lasten kiinnostuksen kohteet, tarpeet sekä ikä- ja kehitystaso. Toiminnalla on aina myös tavoitteet eli mietitään mihin tuloksiin toiminnalla pyritään. Esimerkiksi leikkikerhoja voidaan järjestää, jotta lapsi oppii ja sukaltautuu leikkimään muiden kanssa.
Selkeä suunnitelma auttaa onnistumaan toiminnassa. Ennen toimintaa tulisi miettiä tavoitteet, ketkä osallistuvat toimintaan, mikä tila toiminnalle tarvitaan, mitä välineitä ja materiaaleja tarvitaan, täytyykö lapsilla olla merkityt paikat jne. On hyvä myös miettiä toiminnan aloitusvaihe, eli kuinka lapset viritetään ja motivoidaan toimintaan. Varsinaisen toiminnan eri vaiheet ja niihin liittyvät järjestelyt on tärkeää olla mietittynä etukäteen. Myös toiminnan lopetusvaihe kannattaa miettiä eli kuinka toiminta päättyy, mihin välineet laitetaan, miten lapset siirtyvät seuraavaan toimintaan jne. Toiminnan lopussa tulisi olla yhteinen rauhoittumishetki, kuten loppupiiri, rentoutus tai vastaava.
Toiminnan jälkeen on tärkeää kerätä palautetta lapsilta ja mahdollisesti muilta toimintaan osallistuneilta aikuisilta, jotta toimintaa voidaan kehittää. Lapilta voi kysyä esim. mikä oli toiminnassa kivaa ja mikä ei ollut kivaa. Tärkeää on myös arvioida omaa toimintaansa, mikä onnistui, mikä olisi hyvä tehdä seuraavalla kerralla toisin jne.
Kasvattajan tulee hyödyntää vuorovaikutustaitojaan niin, että lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja tuntee olevansa turvassa. Jokaisen lapsen tulee saada myös henkilökohtaista ohjausta ja huomioimista. Havainnointi on erittäin tärkeä osa hyvää ohjaamista, sillä on tärkeää selvittää, miten lapsi oppii ja ajattelee. Ohjaajan täytyy tietää esimerkiksi onko lapsi luonteeltaan ujo ja arka vai erittäin aktiivinen ja vilkas.
Ryhmätoiminta on varhaiskasvatuksessa tärkeää, koska lapset tarvitsevat aikuisen huomion lisäksi vertaistensa hyväksyntää ja huomiota. Monet lapset tarvitsevat myös tukea vuorovaikutustaitojensa kehittämiseen. Pienryhmissä toimiminen tukee parhaiten lapsen kehitystä ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua. Se takaa lapsille paremman työrauhan ja vähemmän häiriötekijöitä, jolloin lapsen on helpompi keskittyä itse toimintaan. Pienryhmissä aikuisen on myös helpompi havainnoida lasta ja lasten yksilölliset tarpeet on helpompi ottaa huomioon. Pienryhmiin lapset voidaan valita heidän tarpeidensa ja persoonallisuuksiensa mukaan niin, että lapset saavat tarvitsemaansa vertaistukea ja niin, että ryhmässä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Arka lapsi esimerkiksi tarvitsee ryhmäänsä rohkeampia lapsia. Pukeutumistilanteessa taas esimerkiksi ei ole hyvä olla kahta vilkasta lasta samassa ryhmässä, jotteivat nämä villitse toisiaan.
Ryhmän toiminnalle on valittava rauhallinen ja toimintaan soveltuva paikka. Mikäli toiminnassa lasten tarvitsee esimerkiksi istua paikallaan lattialla, on hyvä varata jokaiselle oma paikka vaikkapa istuintyynyillä tai -alustoilla tai maalarinteipillä merkitsemällä. Toimintapaikka tulee olla selkeästi rajattu, varsinkin jos toiminta on liikkuvaista.
Lapsia ohjataan osallistumaan omalla vuorollaan. On eri tapoja huolehtia vuoron kulusta. Vuoro voi kulkea esimerkiksi niin, että pallo siirtyy järjestyksessä lapselta toiselle, ja vuoro on aina sillä lapsella, jolla pallo kulloinkin on. Vuoro voi perustua myös toisten lasten toiminnan seuraamiseen tai puheen kuunteluun. Vuoron kulkua ja dialogia voi harjoitella vaikkapa laiva on lastattu -pelillä.
Ohjatun toiminnan lähtökohtana tulisi olla lasten kiinnostuksen kohteet, tarpeet sekä ikä- ja kehitystaso. Toiminnalla on aina myös tavoitteet eli mietitään mihin tuloksiin toiminnalla pyritään. Esimerkiksi leikkikerhoja voidaan järjestää, jotta lapsi oppii ja sukaltautuu leikkimään muiden kanssa.
Selkeä suunnitelma auttaa onnistumaan toiminnassa. Ennen toimintaa tulisi miettiä tavoitteet, ketkä osallistuvat toimintaan, mikä tila toiminnalle tarvitaan, mitä välineitä ja materiaaleja tarvitaan, täytyykö lapsilla olla merkityt paikat jne. On hyvä myös miettiä toiminnan aloitusvaihe, eli kuinka lapset viritetään ja motivoidaan toimintaan. Varsinaisen toiminnan eri vaiheet ja niihin liittyvät järjestelyt on tärkeää olla mietittynä etukäteen. Myös toiminnan lopetusvaihe kannattaa miettiä eli kuinka toiminta päättyy, mihin välineet laitetaan, miten lapset siirtyvät seuraavaan toimintaan jne. Toiminnan lopussa tulisi olla yhteinen rauhoittumishetki, kuten loppupiiri, rentoutus tai vastaava.
Toiminnan jälkeen on tärkeää kerätä palautetta lapsilta ja mahdollisesti muilta toimintaan osallistuneilta aikuisilta, jotta toimintaa voidaan kehittää. Lapilta voi kysyä esim. mikä oli toiminnassa kivaa ja mikä ei ollut kivaa. Tärkeää on myös arvioida omaa toimintaansa, mikä onnistui, mikä olisi hyvä tehdä seuraavalla kerralla toisin jne.
3. TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN SOVELTUVAT MENETELMÄT (= LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA)
Toimintaympäristöön soveltuvia menetelmiä ovat lapselle ominaiset tavat toimia eli:
leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen.
1) Leikkiminen:
Leikki on alle kouluikäisen lapsen hallitseva toiminto ja aikuisen tulee ymmärtää leikin kehityksen eriv aiheet. Alle 3-vuotiailla hallitseva leikki on esineleikki ja leikit ovat usein lyhytkestoisia. Ympäristön tulee olla sellainen, että lapsilla on mahdollisuus erilaisiin leikkeihin ja leikkivälineisiin. Alle 3-vuotiaiden lelujen tulisi olla helposti saavutettavissa avohyllyillä ja leluilla tulisi olla pysyvä paikka. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua myös leikin sisällölliseen syventämiseen ja sen suoraan ohjaamiseen. Aikuisen eläytyminen leikkiin antaa esimerkiksi pienelle lapselle mallia roolissa toimimisesta. Isommat lapset tarvitsevat leikeissään lähinnä aikuisen epäsuoraa ohjaamista. 2-3-vuotiaana lapsi alkaa leikkiä kuvitteluleikkejä ja varsinaisia roolileikkejä 3 ikävuoden jälkeen, Roolileikkejä varten lapset tarvitsevat elrilaista rekvisiittaa kutren rooliasuja jne. Aikuisten tulisi välttää leikkiin puuttumista vahempien lasten kohdalla. Lasten leikkejä havainnoimalla saa myös paljon tarpeellista tietoa lasten kehityksen vaiheista ja mielenkiinnon kohteista. 5-6-vuotiaana lapset ovat kiinnostuneita ja kykeneviä erilaisiin sääntöleikkeihin, joihin kuuluvat erilaiset ulkona tai sisällä leikittävät leikit, joihin kuuluvat tietyt säännöt, esimerkiksi polttopallo, KIM-leikit jne,
Leikkimisen menetelmää voisi toteuttaa päiväkodin TOP-jaksolla esimerkiksi:
- Pienten lasten kanssa toimiessa auttamalla leikkivälineiden käytössä, osallistumalla leikkeihin, huolehtimalla siitä, että lasten saatavilla on erilaisia leikkivälineitä
- Järjestämällä riittävästi aikaa leikeille (esim. roolileikit vaativat yli puoli tuntia)
- Huolehtimalla siitä, että kaikilla on mahdollisuus leikkiä ja myös ujoimmat pääsevät mukaan yhteisiin leikkeihin toimimalla tarvittaessa esim. apuminänä lapselle
- Järjestämällä rauhallisen leikkitilan, niin että eri leikeille on omat tilansa, esimerkiksi kotileikki nukkarissa ja autoleikki käytävällä jne.
- Tarjoamalla rakenteluun erilaisia materiaaleja, kuten sisällä legoja tai muita rakentelupalikoita, ulkona hiekkaa, vettä, lunta jne.
- Neuvomalla isommille lapsille sääntöleikkien sääntöjä
- Havainnoimalla lasten (ja varsinkin oman havainnointilapsen) toimintaa erilaisissa leikeissä
2) Liikkuminen:
Päivittäinen liikkuminen on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen edellytys, ja se vaikuttaa lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten mukaan lastehn tulisi liikkua 2 tuntia päivässä. Liikunnan tulisi olla riittävän reipasta ja riittävän kuormittavaa eli hengästyttävää. Aikuisten tehtävä on huolehtia, että lapset saavat monipuolista liikuntaa päivittäin. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla monipuolinen ja motivoida lasta liikkumaan. Hyvässä ympäristössä on riittävästi haasteita, jotka innostavat lapsia oppimaan uusia asioita ja kehittämään taitojaan. Päiväkodin pihan, sisätilojen ja välineiden tulee olla monipuolisia. Lisäksi lapset tarvitsevat tilaa, joten tilojen tulisi olla muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Myös sisällä tulisi olla mahdollisuus vauhdikkaaseen liikuntaan, leikkiin ja pelaamiseen. Kaikkien lasten tarpeet on huomioitava toiminnassa. Kasvattajien tulee järjestää lapsille ohjattua liikuntaa. Tärkeää on myös havainnoida lasten liikunnallisten taitojen kehittymistä ja kannustaa lapsia erilaisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin. Alle 3-vuotiaiden liikunta on lähinnä omaehtoista ja osa arkipäivän toimia. Myös 3-6-vuotiaiden liikkunasta suurin osa on omaehtoista, mutta päivähoidossa tulisi myös tarjota useita ohjatun liikunnan tuokioita viikossa, niin sisällä kuin ulkonakin. Ohjatut liikuntahetket kestävät lapsen iästä ja liikuntatyypistä riippuen 10 - 60 minuuttia.
Liikkumisen menetelmää voi toteuttaa päiväkodin TOP-jaksolla esim. seuraavasti:
- Lapsille voi rakentaa esimerkiksi erilaisia temppuratoja kehitystason mukaan. Temppuradoilla voi olla vaikkapa esteiden alittamista ja ylittämistä, tunneleiden läpimenoa, tasapainottelua viivan tai penkin päällä kävelemällä, hernepussien kuljetusta pään päällä jne.
- Voi leikkiä vaikkapa leikkejä, joissa sovitusta merkistä tehdään jotakin, kuten juostaan, hypitään tasajalkaa, pyöritään jne.
- Erilaisia liikunnallisia pelejä voi järjestää esim. jalkapallopelin, sählyä jne.
- Lasten liikunnallisia taipumuksia ja mielenkiintoa voi tukea järjestämällä vaikka käytävältä tilan, jossa lapsi voi esimerkiksi liukua mahalaudalla jne.
3) Tutkiminen:
Ympäristö kiinnostaa lasta ja hän tutkii sitä kaikilla aisteillaan. Lapsen ympäristön tulee olla tutkimiseen kanniustava ja innostava. Ympäristöä tulee muokata lapsen ikä- ja kehitystason mukaan. Pienelle lapselle riittää lähiympäristön tutkiminen, esimerkiksi kodin kattilat ja muut tavarat, joista lähtee ääntä ovat hyvin kiinnostavia. Luonto ja lähiympäristö tajoavat lapselle eri vuodenaikoina erilaista tutkittavaa. Kasvattajan tulee pitää yllä myönteistä ja tutkimiseen kannustavaa ilmapiiriä tarjoamalla mm. erilaisia välineitä ja materiaaleja tutkittavaksi ja luomalla tilanteita (esim. metsäretket), joissa lapset yhdessä toistensa ja aikuisten kanssa voivat tutkia asioita. On tärkeää, että kasvattaja antaa lapselle mahdollisuuden oivaltaa itse asioita. Sen sijaan, että antaisi lapselle valmiit vastaukset, kasvattajan tulisi auttaa lasta itse miettimään tai tutkimaan. Lasten mielenkiinnon kohteet selviävät lapsia havainnoimalla ja niitä käytetään hyväksi toimintaa suunnitellessa. Tutkimuskokemuksia, vaikkapa retkellä koettuja asioita, on hyvä palauttaa mieleen jälkeenpäin vaikkapa piirtämällä.
Tutkimisen menetelmää voi toteuttaa TOP-jaksolla esim. seuraavasti:
- Järjestämällä lapsille mahdollisuus vesileikkeihin, niin sisällä kuin ulkona. Voi esimerkiksi tutkia miten erilaiset esineet käyttäytyvät vedessä, kuten mitkä kelluvat ja mitkä uppoavat. Vesilätäköissä hyppiminen ja vedellä leikkiminen ulkona ovat myös tutkimiskeinoja.
- Tutkimalla luontoa esim. metsäretkellä
- Keskustelemalla lasten kanssa heidän mieltään askarruttavista asioista sekä tutkimalla ja pohtimalla innokkaasti lasten kanssa erilaisia asioita
- Magneetin avulla voi tutkia ja kokeilla miten magneetti reagoi erilaisiin esineisiin
- Myös ruokaa voi tutkia, esim. pienen lapsen tulee antaa tutkia ruokaa sormiruokailun avulla
- Tarjoamalla mahdollisuuksia ja kannustamalla esim. rakenteluleikkeihin erilaisilla materiaaleilla
4) Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen:
Taiteen ja leikin avulla lapsi voi ilmaista itseään ja saada iloa ja mielihyvää. Taiteellisessa kokemisessa yhdistyvät useat lapselle ominaiset tavat oppia. Esimerkiksi musiikkiin voi liittää liikkumista, leikkimistä ja tutkimista. Taide on oiva keino laukaista erilaisia jännityksiä ja ahdistuksia. Taide tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ja niitä tulee myös hyödyntää varhaiskasvatuksessa. Lapset voivat tutustua muun muassa kuvallisen, kielellisen ja musiikillisen ilmaisun työmenetelmiin ja välineisiin. Ympäristön tulee mahdollistaa myös lapsen omaehtoinen työskntely erilaisilla välineillä ja materiaaleilla.
Taiteellista kokemista voisi toteuttaa TOP-jaksolla esim. seuraavilla tavoilla:
- Lasten kanssa voi laulaa
- Musiikkiin voi yhdistellä erilaisia liikkeitä
- Järjestämällä erilaisia maalaus-, piirtämis- ja askartelumahdollisuuksia
- Kokeilemalla erilaisia soittimia / tavaroita joista lähtee ääntä
- Rakentamalla soittimia, esim. rytmimuna
- Antamalla lasten kuunnella ja keksiä satuja tai runoja
- Auttamalla lapsia näytelmän tekemisessä
leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen.
1) Leikkiminen:
Leikki on alle kouluikäisen lapsen hallitseva toiminto ja aikuisen tulee ymmärtää leikin kehityksen eriv aiheet. Alle 3-vuotiailla hallitseva leikki on esineleikki ja leikit ovat usein lyhytkestoisia. Ympäristön tulee olla sellainen, että lapsilla on mahdollisuus erilaisiin leikkeihin ja leikkivälineisiin. Alle 3-vuotiaiden lelujen tulisi olla helposti saavutettavissa avohyllyillä ja leluilla tulisi olla pysyvä paikka. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua myös leikin sisällölliseen syventämiseen ja sen suoraan ohjaamiseen. Aikuisen eläytyminen leikkiin antaa esimerkiksi pienelle lapselle mallia roolissa toimimisesta. Isommat lapset tarvitsevat leikeissään lähinnä aikuisen epäsuoraa ohjaamista. 2-3-vuotiaana lapsi alkaa leikkiä kuvitteluleikkejä ja varsinaisia roolileikkejä 3 ikävuoden jälkeen, Roolileikkejä varten lapset tarvitsevat elrilaista rekvisiittaa kutren rooliasuja jne. Aikuisten tulisi välttää leikkiin puuttumista vahempien lasten kohdalla. Lasten leikkejä havainnoimalla saa myös paljon tarpeellista tietoa lasten kehityksen vaiheista ja mielenkiinnon kohteista. 5-6-vuotiaana lapset ovat kiinnostuneita ja kykeneviä erilaisiin sääntöleikkeihin, joihin kuuluvat erilaiset ulkona tai sisällä leikittävät leikit, joihin kuuluvat tietyt säännöt, esimerkiksi polttopallo, KIM-leikit jne,
Leikkimisen menetelmää voisi toteuttaa päiväkodin TOP-jaksolla esimerkiksi:
- Pienten lasten kanssa toimiessa auttamalla leikkivälineiden käytössä, osallistumalla leikkeihin, huolehtimalla siitä, että lasten saatavilla on erilaisia leikkivälineitä
- Järjestämällä riittävästi aikaa leikeille (esim. roolileikit vaativat yli puoli tuntia)
- Huolehtimalla siitä, että kaikilla on mahdollisuus leikkiä ja myös ujoimmat pääsevät mukaan yhteisiin leikkeihin toimimalla tarvittaessa esim. apuminänä lapselle
- Järjestämällä rauhallisen leikkitilan, niin että eri leikeille on omat tilansa, esimerkiksi kotileikki nukkarissa ja autoleikki käytävällä jne.
- Tarjoamalla rakenteluun erilaisia materiaaleja, kuten sisällä legoja tai muita rakentelupalikoita, ulkona hiekkaa, vettä, lunta jne.
- Neuvomalla isommille lapsille sääntöleikkien sääntöjä
- Havainnoimalla lasten (ja varsinkin oman havainnointilapsen) toimintaa erilaisissa leikeissä
2) Liikkuminen:
Päivittäinen liikkuminen on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen edellytys, ja se vaikuttaa lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten mukaan lastehn tulisi liikkua 2 tuntia päivässä. Liikunnan tulisi olla riittävän reipasta ja riittävän kuormittavaa eli hengästyttävää. Aikuisten tehtävä on huolehtia, että lapset saavat monipuolista liikuntaa päivittäin. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla monipuolinen ja motivoida lasta liikkumaan. Hyvässä ympäristössä on riittävästi haasteita, jotka innostavat lapsia oppimaan uusia asioita ja kehittämään taitojaan. Päiväkodin pihan, sisätilojen ja välineiden tulee olla monipuolisia. Lisäksi lapset tarvitsevat tilaa, joten tilojen tulisi olla muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Myös sisällä tulisi olla mahdollisuus vauhdikkaaseen liikuntaan, leikkiin ja pelaamiseen. Kaikkien lasten tarpeet on huomioitava toiminnassa. Kasvattajien tulee järjestää lapsille ohjattua liikuntaa. Tärkeää on myös havainnoida lasten liikunnallisten taitojen kehittymistä ja kannustaa lapsia erilaisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin. Alle 3-vuotiaiden liikunta on lähinnä omaehtoista ja osa arkipäivän toimia. Myös 3-6-vuotiaiden liikkunasta suurin osa on omaehtoista, mutta päivähoidossa tulisi myös tarjota useita ohjatun liikunnan tuokioita viikossa, niin sisällä kuin ulkonakin. Ohjatut liikuntahetket kestävät lapsen iästä ja liikuntatyypistä riippuen 10 - 60 minuuttia.
Liikkumisen menetelmää voi toteuttaa päiväkodin TOP-jaksolla esim. seuraavasti:
- Lapsille voi rakentaa esimerkiksi erilaisia temppuratoja kehitystason mukaan. Temppuradoilla voi olla vaikkapa esteiden alittamista ja ylittämistä, tunneleiden läpimenoa, tasapainottelua viivan tai penkin päällä kävelemällä, hernepussien kuljetusta pään päällä jne.
- Voi leikkiä vaikkapa leikkejä, joissa sovitusta merkistä tehdään jotakin, kuten juostaan, hypitään tasajalkaa, pyöritään jne.
- Erilaisia liikunnallisia pelejä voi järjestää esim. jalkapallopelin, sählyä jne.
- Lasten liikunnallisia taipumuksia ja mielenkiintoa voi tukea järjestämällä vaikka käytävältä tilan, jossa lapsi voi esimerkiksi liukua mahalaudalla jne.
3) Tutkiminen:
Ympäristö kiinnostaa lasta ja hän tutkii sitä kaikilla aisteillaan. Lapsen ympäristön tulee olla tutkimiseen kanniustava ja innostava. Ympäristöä tulee muokata lapsen ikä- ja kehitystason mukaan. Pienelle lapselle riittää lähiympäristön tutkiminen, esimerkiksi kodin kattilat ja muut tavarat, joista lähtee ääntä ovat hyvin kiinnostavia. Luonto ja lähiympäristö tajoavat lapselle eri vuodenaikoina erilaista tutkittavaa. Kasvattajan tulee pitää yllä myönteistä ja tutkimiseen kannustavaa ilmapiiriä tarjoamalla mm. erilaisia välineitä ja materiaaleja tutkittavaksi ja luomalla tilanteita (esim. metsäretket), joissa lapset yhdessä toistensa ja aikuisten kanssa voivat tutkia asioita. On tärkeää, että kasvattaja antaa lapselle mahdollisuuden oivaltaa itse asioita. Sen sijaan, että antaisi lapselle valmiit vastaukset, kasvattajan tulisi auttaa lasta itse miettimään tai tutkimaan. Lasten mielenkiinnon kohteet selviävät lapsia havainnoimalla ja niitä käytetään hyväksi toimintaa suunnitellessa. Tutkimuskokemuksia, vaikkapa retkellä koettuja asioita, on hyvä palauttaa mieleen jälkeenpäin vaikkapa piirtämällä.
Tutkimisen menetelmää voi toteuttaa TOP-jaksolla esim. seuraavasti:
- Järjestämällä lapsille mahdollisuus vesileikkeihin, niin sisällä kuin ulkona. Voi esimerkiksi tutkia miten erilaiset esineet käyttäytyvät vedessä, kuten mitkä kelluvat ja mitkä uppoavat. Vesilätäköissä hyppiminen ja vedellä leikkiminen ulkona ovat myös tutkimiskeinoja.
- Tutkimalla luontoa esim. metsäretkellä
- Keskustelemalla lasten kanssa heidän mieltään askarruttavista asioista sekä tutkimalla ja pohtimalla innokkaasti lasten kanssa erilaisia asioita
- Magneetin avulla voi tutkia ja kokeilla miten magneetti reagoi erilaisiin esineisiin
- Myös ruokaa voi tutkia, esim. pienen lapsen tulee antaa tutkia ruokaa sormiruokailun avulla
- Tarjoamalla mahdollisuuksia ja kannustamalla esim. rakenteluleikkeihin erilaisilla materiaaleilla
4) Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen:
Taiteen ja leikin avulla lapsi voi ilmaista itseään ja saada iloa ja mielihyvää. Taiteellisessa kokemisessa yhdistyvät useat lapselle ominaiset tavat oppia. Esimerkiksi musiikkiin voi liittää liikkumista, leikkimistä ja tutkimista. Taide on oiva keino laukaista erilaisia jännityksiä ja ahdistuksia. Taide tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ja niitä tulee myös hyödyntää varhaiskasvatuksessa. Lapset voivat tutustua muun muassa kuvallisen, kielellisen ja musiikillisen ilmaisun työmenetelmiin ja välineisiin. Ympäristön tulee mahdollistaa myös lapsen omaehtoinen työskntely erilaisilla välineillä ja materiaaleilla.
Taiteellista kokemista voisi toteuttaa TOP-jaksolla esim. seuraavilla tavoilla:
- Lasten kanssa voi laulaa
- Musiikkiin voi yhdistellä erilaisia liikkeitä
- Järjestämällä erilaisia maalaus-, piirtämis- ja askartelumahdollisuuksia
- Kokeilemalla erilaisia soittimia / tavaroita joista lähtee ääntä
- Rakentamalla soittimia, esim. rytmimuna
- Antamalla lasten kuunnella ja keksiä satuja tai runoja
- Auttamalla lapsia näytelmän tekemisessä
Tilaa:
Kommentit (Atom)