Nykytietämyksen valossa tämä kasvatustyyli on erilaisista kasvatustyyleistä lapsen kehityksen kannalta kaikkein paras. Ohjaava kasvatus on lapsilähtöistä, mikä tarkoittaa sitä, että lapsen tarpeet ja toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon ja lapsen mielipiteitä kunnioitetaan. Kaikessa toiminnassa, muun muassa rajojen ja tavoitteiden asettamisessa, otetaan huomioon lapsen tarpeet, sekä ikä- ja kehitystaso.
Ohjaava kasvatus perustuu aikuisen auktoriteettiin: aikuinen on vastuussa ja huolehtii lapsen turvallisuudesta ja perustarpeista. Lapselle asetetaan odotuksia ja velvollisuuksia kehitysvaiheensa ja kykyjensä mukaan. Näin lapsi oppii ottamaan myös vastuuta toiminnastaan. Kasvattaja toimii johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti ja perustelee toimintaansa ja asettamiaan rajoja.
Ohjaava kasvatustyyli tarjoaa lapselle turvallisuuden tunteen. Kasvattajan ja lapsen suhde perustuu vastavuoroiseen kunnioittamiseen. Lapsi saa kannustusta ja myönteistä palautetta, kun on niiden aika. Kasvattaja myös osoittaa sanoillaan ja teoillaan aitoa kiinnostusta lapseen ja tarjoaa hellyyttä ja lohdutusta kun lapsi niitä kaipaa.
Ohjaavan kasvatustyylin avulla lapsi oppii myös osoittamaan ja käsittelemään tunteitaan. Kaikki lapsen tunteet ovat hyväksyttyjä, mutta kielteiset tunteet eivät kuitenkaan oikeuta muiden loukkaamiseen tai tavaroiden rikkomiseen. Lapsi saa ohjausta rakentavaan tunteiden ilmaisuun ja ristiriitojen ratkomiseen.
Ohjaavan kasvatuksen myötä lapsi oppii siis noudattamaan omaan kehitystasoonsa sopivia velvoitteita ja yleisesti hyväksyttäviä toimintatapoja. Hän oppii ottamaan huomioon muiden tunteet, mutta myös tietää, että hänen tunteensa ja mielipiteensä ovat tärkeitä ja että hän on rakastettu ja turvassa.
Esimerkkejä ohjaavasta kasvatustyylistä eri tilanteissa:
Lapsen kanssa keskustellessa on tärkeää katsoa silmiin ja osoittaa elein (esm. nyökkäyksin)ja sanoin, että kuuntelee ja on kiinnostunut.
Jos lapsi esimerkiksi lyö toista, on tärkeää kmmertoa lapselle, että hänen tekonsa oli väärin, sen sijaan, että sanoisi lapsen olevan tuhma. Erittäin tärkeää on myös kertoa miksi teko oli väärin, jotta lapsi oppii ymmärtämään, miksi niin ei saa tehdä.
Kun lapsi jättää vaikkapa lelut levälleen voi hänelle sanoa, että "Minusa tuntuu kurjalta, kun nuo lelut ovat levällään ja niihin voi kompastua." Sen sijaan, että sanoisi: "Miksi sinä et koskaan korjaa lelujasi, olet saamaton!". Omista tunteista kertovat minä-muodot toimivat paremmin kuin lapsen vikojen kuvaaminen tai nimittely.
Hyväksyttävän toiminnan tukeminen on yksi ohjaavan kasvatuksen periaatteista, joten jos lapsi vaikka juoksee tarhan käytävällä niin, että häiritsee muiden leikkejä tai on jopa vaarassa satuttaa itseään tai muita, kannattaa hänet pysäyttää ystävällisesti ja kertoa, miksi juokseminen käytävällä sovi. Lapselle on hyvä sanoa vaikkapa, että "Minä ymmärrän, että sinulla on tarve liikkua, katsotaanpa yhdessä sinulle sopiva paikka touhuta." Käytävästä voi esimerkiksi rajata maalarin teipillä alueen, jolla lapsi voi juoksennella, mennä mahalaudalla tai tehdä jotain muuta liikunnallista.
Kannustavan ilmapiirin luominen on myös hyvin tärkeää, joten lasta kannustetaan itsenäiseen (esim. pukeutumisessa) toimintaan ja kehutaan aina hyvästä yrityksestä ja pienimmistäkin onnistumisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti