1. B) TYÖPROSESSI

Työprosessin neljä vaihetta kasvatustyössä:

Ensin täytyy selvittää lapsen tarpeet, eli asiat joissa lapsi tarvitsee tukea. Tarpeiden lisäksi on tärkeää selvittää myös lapsen vahvuudet, joiden pohjalta lapsen kehitystä voidaan tukea. Tähän käytetään erilaisia tiedonkeruumenetelmiä, kuten lapsen havainnointia. Tarkoituksena on selvittää lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen taso, esimerkiksi minkälaista tukea lapsi tarvitsee pukeutumistilanteissa.

Kun lapsen tarpeet ja vahvuudet on saatu selville, asetetaan niiden pohjalta tavoitteet, eli se päämäärä, johon toiminnalla pyritään. On tärkeää, että tavoite on saavutettavissa.  Jos varsinainen tavoite on kaukana, esimerkiksi täysin omatoiminen suoriutuminen pukeutumistilanteessa, on hyvä asettaa lähiajan tavoitteita, kuten vaikka se, että lapsi oppii pukemaan housut itsenäisesti.

Seuraavaksi on vuorossa toteutusvaihe, jossa ensin laaditaan tavoitteiden pohjalta suunniltelma eli mietitään minkälaisilla toimilla tavoitteisiin voidaan päästä. Päivähoidossa varhaiskasvatussuunnitelmaan(vasu) kirjataan lapsen vahvuudet ja kehittymistarpeet. Vasuun kirjataan myös riittävän pienet tavoitteet sekä ne toimet, joita on sovittu noudatettavan kotona ja päivähoidossa tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunitelmassa sovitaan myös milloin tavoitteiden toteutumista arvoidaan. Tämän jälkeen aletaan toteuttaa suunnitelmaa sovittujen toimien mukaisesti.


Erittäin keskeinen osa työprosessia on arviointi. Tavoitteiden toteutumista voidaan arvoida tietyn, suunnitelmassa sovitun ajanjakson kuluttua. Esimerkiksi vasukeskusteluja käydään yleensä puolen vuoden välein. Toiminnan arviointia on kuitenkin tärkeää tehdä koko ajan, jotta toimintatapoja voidaan tarvittaessa muuttaa ja tavoitteita tarkentaa. Arvioinnin tarkoituksena on selvittää, miten asetetut tavoitteet ovat toteutuneet, miten niitä on mahdollisesti tarvetta muuttaa tai mitä uusia tavoitteita asetetaan. Hyvin tärkeää on myös arvoida oman toiminnan onnistumista, esim. mitkä keinot olivat toimivia ja mitä toimintatapoja tulisi mahdollisesti muuttaa, jotta tavoitteet olisi helpompi saavuttaa.


Esimerkkejä työprosessin toteuttamisesta:

1) Leikkitilanne:

Sofia on 2-vuotias, vilkas ja sosiaalinen tyttö. Hänen on vaikea vielä ymmärtää, että lelua ei saa ottaa toisten kädestä. Hän tarvitsee siis tukea tämän asian oppimiseen.

Tavoitteeksi asetetaan se, että Sofia ei enää ottaisi leluja toisten lasten käsistä, vaan oppisi suuntaamaan mielenkiintonsa toisiin leluihin tai muuhun tekemiseen.

Sofian kanssa toimitaan niin, että kun hän ottaa lelun toisen kädestä, hänet viedään takaisin kyseisen lapsen luo ja lelu palautetaan lapselle. Sofialle selitetään, että toisen kädestä ei saa ottaa. Sofian täytyy myös pyytää anteeksi lapselta, jolta on lelun ottanut, Mikäli Sofia itkee tai kiukuttelee näissä tilanteissa, hänet voidaan ottaa syliin ja yhdessä keksitään sitten muuta tekemistä. Tätä toistetaan johdonmukaisesti niin kauan, kunnes Sofia oppii löytämään omat leikkivälineet eikä enää ota toisten leluja.

Ensimmäinen arviointi on 2 viikon päästä, jolloin  todetaan, että lelujen vieminen toisten lasten käsistä on selvästi vähentynyt. Sofia on oppinut leikkimään muiden lasten rinnalla niin, että hän useimmiten löytää itselleen mielenkiintoisen leikkivälineen, jolla voi leikkiä. Koska lelun viemisiä toisilta kuitenkin vielä silloin tällöin sattuu, harjoittelua jatketaan johdonmukaisesti aiemmin sovittujen toimintatapojen mukaan.

2) Päivittäistilanne

4-vuotias Ville on oppinut jo pukemaan helpommat vaatteet itse. Pukeutumistilanne on kuitenkin hieman hankala, koska Ville ei malta keskittyä pukeutumiseen, vaan juoksentelee ympäriinsä ja häirtsee myös muita.

Tavoitteeksi asetetaan, että Ville oppii keskittymään pukeutumiseen.

Villen kanssa toimitaan  niin, että häntä houkutellaan pukemaan mainostamalla hänelle mieleisiä ulkoaktiviteetteja. Ville tykkää jalkapallosta, joten hänelle voi sanoa, että hän pääsee nopeammin pelaamaan ja ehtii pelata kauemmin, kun pukeutuu reippaasti. Villeä kehutaan heti, kun hän pukee reippaasti jonkin vaatekappaleen. Häntä myös kannustetaan sanomalla, että osaat hienosti pukea, oloet reipas ja iso poika jne. Ville myös tuodaan pukeutumistilanteeseen viimeisenä, jottei hän häiritse muita ja jotta hänen on helpompi keskittyä pukemiseen.

2 viikon päästä arviointitilanteessa todetaan, että Villen keskittyminen on parantunut. Kun hän on pukeutumistilanteessa yksin, hän keskittyy selvästi paremmin pukeutumiseen. Yhä joskus tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa Ville heittäytyy esimerkiksi lattialle ja sanoo, ettei jaksa tai osaa pukea. Ville tarvitsee siis vielä hieman lisää harjoitusta, kannustamista ja onnistumisten kehumista niin, että on pukeutumistilanteessa viimeisenä. Kun pukeutuminen alkaa sujua vielä paremmin, voidaan Villen kanssa alkaa harjoitella pukeutumista niin, että tilanteessa on myös muita lapsia.